Viime sunnuntaina poikkesimme pitkästä aikaa naapuripitäjän VALTAVAAN kirpputoriin. Loosseja tässä kirppiksessä ei ole, vaan vanha maatila on täytetty kaikenlaisilla tavaroilla. Isäntäpari ostaa mm. kuolinpesiä. joiden tavaroita on sitten myynnissä. Hankeimme vuosi (vai kaksi?) sitten tästä samasta paikasta olohuoneen sohvapöydän, joka on edelleen vailla loppuunvientiä (pieniä viilunpaloja, petsausta, lakkausta ja kokoamista). Olen haaveillut, että sekin valmistuisi tässä lähiviikkoina... Katsotaan, osaanko sen itse valmistaa loppuun saakka vai pitääkö turvautua isäntään. Kuitenkin tämä edellinen valtavasti työtunteja vaatinut pöytä maksoi kympin ja nyt saimme 15 eurolla lähes heti sisään tuotavan pöydän! Meillä oli tämä tietty malli hakusessa, joka sopii eteiseen tulevien nojatuolien kanssa. Ja me löydettiin tismalleen sellainen pöytä. Vieraseteisemme henkii 60-lukua. Nyt minun pitäisi vain keksiä, millaiset verhot tuonne tekisin... Täytynee googlettaa 60-lukua :) Eteisen seinät ovat lakattua mäntypaneelia ja katto on samaa tavaraa mattavalkoisena. Lattia on "tylsää" laminaattia. Kattolistat tulevat olemaan viininpunaiset ja muut listat valkoiset. Ne vielä uupuvat. Nojatuoleista mustat ovat minun verhoilemia. Nuo ruskeat pitäisi vielä joku kerta ottaa käsittelyyn, kunhan keksin niihinkin sopivan kankaan. Taustalla oleva kukkapöytä tulee lähtemään, kunhan ikkunoiden alle tulee kukkahyllyt pelakuita varten.

Meiltä alkaa pikkuhiljaa löytyä useamman eri 1900-luvun vuosikymmenen huoneita. Uusia huonekaluja meillä ei ole, ainoastaan muutama minun opiskeluaikojeni kapistus, joiden tilalle etsimään koko ajan "niitä oikeita" huonekaluja. Alla on nyt sitten se viime sunnuntain hankintamme. Pyyhin siitä ensin pölyt ja sitten käsittelin sen Puunilla (pintakäsittelyaine, joka ei estä jatkossa lakkaamista kuten Pledge). Puuni antaa kauniin kiiltävän pinnan ja ohuen suojaavan kerroksen häivyttäen pieniä pinnan virheitä.