Lampolan rakentaminen sujui viime sunnuntaina niin vaudilla, ettemme ehtineet isännän kanssa hakemaan omenia silloin. Joten kävin keräämässä niitä eilen aamulla. Aika satsi omppuja tulikin... 100 litraa... Mehupuristin haettiin jo lauantaina ja sain sen pestyä ja desinfioitua talven jäljiltä.  

Tämä on tällainen itsetehty malliltaan, mutta toimiva. Kukaan ei tunnu tietävän kenen tämä on, todennäköisesti jomman kumman kylällä toimineen maatalouteen liittyvän yhdistyksen.

Puristusvoimana on tavallinen hallitunkki, mutta silläkin mehu irtoaa hyvin. Sain eilen käsiteltyä 60 litraa omenoita ja loput 40 litraa odottaa minua nyt tuolla alakerrassa. Ongelmana on vaan se, että meiltä loppuu pullot + korkit !

Nyt pitääkin soittaa äidille, onko heillä pakastimessa tilaa . Onneksi on jemmassa (kynttilöiden tekemistä varten) maitopurkkeja, niissä on hyvä pakastaa mehua. Ollaan muutenkin sopivasta menossa heillä tänään käymään.

Sunnuntaina nostin loput porkkanat ylös. Edelleenkin ei voi kuin ihmetellä, kuinka mahtava voima lehmän lannalla on! Parin viime vuoden porkkanat ovat näiden rinnalla aivan naurettavia. Näistä kehtasin laittaa tännekin sentään kuvan  .

Tämän kuvan minun piti laittaa edellisen maissipostauksen loppukevennykseksi, mutta olin unohtanut. Maissin tähkien kuorillekin löytyi "loppusijoituspaikka" . Kaikki makeat kasvin varret kelpaavat Urpolle ja Turpolle. Porkkanoidenkin naatit hävisivät parempiin suihin nopsasti. Näitä kuoriakin molemmat kyllä söivät, vaikka Urpo tuossa katseleekin niitä halveksien. Ovat otukset oppineet nyt syksyllä huutamaan aina minulle, kun käyn kasvimaalla. Luulevat saavansa jotain herkkuja .